Muualla, matkalla, muissa maissa on kuin päähän puhkeaisi uusia silmiä ja korvia. Oma kaiken täyttävä jokapäiväinen haihtuu mielestä ja poissaolosta tulee nahattoman totaalista läsnäoloa. Ennen kaikkea itselle.
Muualla, matkalla, muissa maissa tulee myös ymmärrettyä uusia yhteyksiä. Ajatukset kulkevat selkeinä säteinä aivojen läpi ja kytkeytyvät seiteiksi. Tulee näkyviin solmuja, herää tunteita. Niitä on hyvä kääriä rullalle ja panna talteen pesäänsä. Tai pureskella läpi. Sylkäistä suustaan.
Ja sen teen.
Näin käy, kun aikaa on paljon ja päätehtävänä vain oleminen. Hitailu vieraan kaupungin kaduilla paikkaa mielestä monta rikkinäistä palaa.
Ne taskussa arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti