Kampaaja pesi hiuksiani. Ote oli oranssi, tasainen mutta kunnioittava. Pyörivillä liikkeillä hän kuljetti sormenpäitä pitkin hiusrajaa, levitti ne hetkeksi koko kallolle, paineli, pysähtyi ohimoille. Pidin silmät kiinni, ettei vettä valuisi. Silmistä. Tuntui niin hyvältä.
Päänahkani muisti jotain, mitä minä en enää muistanut: miltä tuntuu, kun joku pesee hiuksiani ja koskee päätäni hyvin käsin. Minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, että kukaan olisi koskaan tehnyt niin. Siis edes pessyt hiuksiani. Vaikka varmasti on. Mutta en muista yksiäkään tuollaisia käsiä, en hetkiä, en niihin liittyviä puheita. Vain jonkun silmissä kirvelevän shampoon, vedestä liukkaan pesuhuoneen penkin.
Miten kauan siitä täytyy olla. Ja missä ovat olleet kaikki kädet sen jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti