maanantai 9. huhtikuuta 2012

Haulikolla niskaan

Miten helvetissä joku ihminen (mies) voi saada päähänsä, että hänellä on oikeus tappaa toinen ihminen (nainen)? Tarvitseeko sitä edes yrittää ymmärtää? Selittää syitä, taustoja, kulttuureita? Kun kerran toisen ihmisen elämän lopettaminen vain on, kaikissa olosuhteissa, absoluuttisesti väärin.

Mutta selitetään silti. Hyviä selityksiähän ei ole - siis sellaisia, joiden avulla toisen tappamisesta tulisi oikea teko. Sen sijaan pahoja selityksiä on paljon. Otetaan niistä yksi: omistamisen harha.

Kun omistan jotain, saan tehdä sille ihan mitä haluan. Sotkea kotini. Myydä autoni. Heittää kännykän seinään. Tukistaa lastani? Tappaa vaimoni? Tai sen naisen, joka ei halunnut seurustella kanssani?

Piirräpä paperille kuva itsestäsi. Piirrä sen ympärille piiri, jonka sisäpuolella on kaikki se, mitä omistat eli mille saat tehdä ihan mitä haluat. Piirin ulkopuolelle muut tärkeät jutut. Jos tuottaa vaikeuksia erottaa rahalla irtoavia ja elämältä lahjaksi saatuja aineettomia asioita, piirrä vaikka kaksi eri kuvaa. Ja nyt silmä tarkkana - mitä tuli piirin sisälle, mitä sen ulkopuolelle?

Bingo. Esineet. Ihmiset. Kaksi eri asiaa.

Rajatapauspohdintoja varten vinkki: Keskeinen kysymys kuuluu, kuka saa päättää. Ja millä perusteella. Ja sitäkin kannattaa miettiä, missä kohdassa toisen ihmisen rinkuloita haluaisit itse seistä.

Että näin on, pojat. Koittakaa ymmärtää, että se ainoa, mitä te omistatte, on oma päänne. Ja jos siellä killuu kuvitelma, että maailma on hallinnassanne vasta kun toinen ihminen on jyrätty, toisen tahto ja toiveet nuijittu teidän muottiinne, huutakaa apua ja lujaa. Siis ennen kuin keksitte haulikon tai puukon tai nyrkin. Silloin nimittäin mikään ei ole enää lähellekään hallinnassa eikä edes kohtalaisessa kunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti