Olisin nukahtamaisillani aamulla uudestaan, sohvalle, aamukahvin ja aamun lehden jälkeen, vapaapäivänä, kun kukaan muu ei ole vielä hereillä. Sinä tulisit minun taakseni makaamaan, huulet niskassani, ja pujoittaisit käsivartesi kylkeni yli. Tuntisin lämpimän hengityksesi.
Minä olisin pieni sinun sylissäsi. Silittäisit hiuksiani hellästi, lähellä unta.
Luulen, että tämä on juuri se, mitä et koskaan uskaltanut ajatella loppuun asti ja mikä tuntui niin pelottavan valtavalta, että et osannut kuin lähteä pois.
Tänään löysin sille nimen, ja vaikka se onkin psykologien sana, käytän sitä. Vuorovaikutus. Ei vain sitä, että minä pehmenen sinulle ja pidän kiinni, katson ja näen ja ymmärrän sinun kohtasi, vaan myös sitä että sinä. Uskallat olla vahvempi kuin minä.
Tiedän, miltä se olisi tuntunut. Enkä usko, että minulle voi enää milloinkaan riittää yhtään vähempi.
Vähempään ei voi edes tyytyä.
VastaaPoistaItse etsineenä, hakeneena, pettyneenä ja luovuttaneena ja siihen tyytyneenä löysin yllättäen juuri tuota mitä kuvasit. Ei kaipauksesi ole mahdoton. Jos se oli olemassa minulle, on se mahdollista myös sinulle.
Minun luo se tuli etsimättä, hakematta ja pyytämättä. Se tuli kun olin vihamielinen, torjuva ja kiukkuisesti puolustautuva. Tuli se. Ovelasti suorastaan väkisin hellyydellä houkutellen. Mitään pyytämättä mutta kaiken antaen. Pirullista kerrassaan. Ja ihanaa.
Annoin periksi, annoin virran viedä, kuohua vahvana ja voimakkaana. Peruin kaikki pyhät lupaukseni pysyä erossa miehistä ja valitsin tämän tien.
Jotta ei olisi imelää, niin voin kertoa että jos on satasella hyvää, niin on tuhannella vaikeuksia. Monta kertaa olen murhaa miettinyt. Monta kertaa lasten takia kestänyt. Epäilemättä näin myös tuolta toiselta puolelta.
Mutta palasi usko siihen, että meille on olemassa vastakappale. Se joka tekee meistä täysiä ja ehyitä. Kokonaisia.
Koska jokaisella energialla on vastavoima, niin tuo sama repii, raastaa ja riipoo. Hajottaa ja uuvuttaa. Saa pimahtamaan ihan hetkessä.
Vaikka vuosiin mahtuu paljon vahvoja tunteita, niin aina kaikkein syvimmälläkin hetkellä sydämessä on murhanhimon lisäksi syvä rakkaus. Se ei ole ikinä ollut kadoksissa, vaikka monta muuta asiaa onkin ollut.
Ja se mikä liimaa naisen ja miehen kiinni toisiinsa... se hetki kun olet yhdessä yhtä kokonaista universumissa. Siihen on viimein ihanaa nukahtaa syvään koomaan, joka ei unta ole. Sisäkkäin sielua myöten.
Se on olemassa. Toinen puolisko sinulle.
Ellen olisi saanut nähdä siitä vilausta, en varmaan enää uskoisi tuohon, mitä kirjoitat. Vihmoo vieläkin se, että vilaus jäi vain vilaukseksi.
PoistaVastavoimat eivät minua pelota, eivät isot aallotkaan, olenhan taistelija. Ehkä pikemminkin päinvastoin. Mutta pelkään kyynisyyden hidasta ryömimistä tyhjän täyttäjäksi.
Se olisi kuolema.
Kyynisyys on vain suojakuori. Se suojaa herkkää ydintä. Kyynisyys ei ole pahasta, mutta sitä seuraava katkeruus on. Katkeruus turmelee ytimen.
VastaaPoistaUteliaisuus pelastaa. Se antaa mahdollisuuksia. Myös erehtyä. Ja taas tarvitaan kyynisyys nenäliinaksi ja turvaksi.
Kyynisyys on tavallaan turva, joka aaltoilee tarpeiden mukaan. Käytä sitä viisaasti :)
Tuo tuntuu hyvältä ajatukselta. Pois turha itsen syyllistäminen ja kyynisyysnenäliinat käyttöön! Kiitos!
PoistaKuvasit hetken hienosti, sen hetken jolloin se rakkauden herkin puoli on läsnä kaikkein eniten. Sielu vielä puoliksi unessa ja näin hyvin herkässä tilassa. Pystyin aistimaan sen koska aamut ovat mun aikaa, tunnepuoli pystyy antamaan ja ottamaan kun sielu on puhdas eivätkä alkavan päivän mukanaan tuomat ajatukset ole häiritsemässä.
VastaaPoistaUskon Titan tavoin sun tavoittavan tuon hetken sellaisen kanssa, joka ymmärtää sun (no nyt loppu adjektiivit koska väkevä ja herkkä ovat aivan liian mietoja ilmaisuja) sieluasi. Silloin se on sitä kahden sielun muodostamaa ykseyttä jota mikään ulkopuolinen voima maailmassa ei voi hajottaa. <3
Kiitos tuesta & rohkaisusta! Tekee aina tosi hyvää kuulla, että on muita, jotka ajattelevat samalla tavalla ja ennen kaikkea luottavat.
PoistaSe tarkoittaa sitä, että en minäkään voi olla tarpeineni täysin väärässä ;)
Mistä hitosta tulee nuo mun ja Peppiksen viesteihin linkki jonnekin ihmeeseen? En ole linkkiä sanaan rakkaus tehnyt. Ja tuskin Peppis nyt sanaansa ipadin mainosta on linkittänyt...
VastaaPoistaBlogistanian kirouksia?
Kysyy ja vastaan itse. Kävin pöytäkoneella kurkkaamassa tätä blogia ja siellä on jokin haitta-ohjelma näköjään. Tällä tavallisesti käyttämälläni läppärilla ei linkitettyjä sanoja näy.
VastaaPoistaMenen putsaamaan lasten käyttämää pöytäkonetta...
Joo, ehdit ensin! Mulla oli sama kerrassaan pirullinen piina joskus kesällä, googlaa Adware: How To Remove Text Enhance. Selaimissa oli latautuneena joitain laajennuksia ja niitä piti käydä poistamassa ohjelmista ja estämässä koko liuta Text Enhance -nimisiä tai sen johdannaisia. Hyvät ohjeet vaihe vaiheelta eri selaimille löytyi osoitteesta http://botcrawl.com/how-to-remove-text-enhance, ei ole vaivannut sen jälkeen kun putsasin kaikki koneen selaimet!
PoistaEhdin jo ladata Adwaren ja putsaus pyörii pöytäkoneella. Kiitos hyvistä ohjeista! Harvemmin duunailen hyvällä näytöllä olevaa pöytäkonetta, kun jälkikasvu tai Maestro siinä pesivät. Minä yleensä läppärillä askaroin pirtin pöydän äärellä. Tässä on koneen avaamisen ehtona mun sormenjäljen pyyhkäisy.
VastaaPoistaJollain on hyvä turvata oma dataamisaika...
Ottakaa suosiolla ne track:erit (joista minua aina syytetään) pois käytöstä niin homma helpottuu ;D *Heittelee voltteja silkasta ilosta*
VastaaPoistaMitkä hiton trackerit... minä se trackaan vain silmä kovana kotona, kuka on käynyt cookie-purkilla tai jättänyt tyhjän vessapaperirullan vaihtamatta...
VastaaPoistaTerv. Matroona
:D
Poista