Tulipa hyvinvointivaltion purkajille oivaa koulutusmateriaalia vastaan Docpoint-festivaalilla! Tämä norjalainen dokumentti terveyspalveluiden rahallisen arvon määrittämisestä & kilpailuttamisesta sekä siitä, mihin se johtaa, pitäisi määrätä pakolliseksi katsottavaksi kaikille kansanedustajille, ministereille, sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille, aluehallintovirastojen henkilökunnalle sekä kunnanvaltuutetuille ja kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajille:
http://www.factionfilm.no/index.php?cat=shop&id=99
Esimerkki elokuvasta: norjalaisessa hyvinvointinaapurissamme synnytyssairaalan henkilökunnalle oli annettu mielenkiintoinen tehtävä kirjata erikseen hinnoitellut toimenpiteet tarkasti ylös kunkin potilaan kohdalla. Normaalisynnytys X0 000 kruunua, keisarinleikkaus Y0 000 kruunua, tai jos joudutaan käyttämään imukuppia, Z0 000 kruunua normaalin päälle. Sairaalan saama rahallinen tuki valtiolta/kunnalta riippui siitä, kuinka kalliita toimenpiteitä he olivat tehneet. Jos sattuikin niin onnellisesti, että kaikki lapset olivat tammikuussa saaneet syntyä ja äidit synnyttää ilman erityis- tai hätätoimenpiteitä, sairaalalla olikin helmikuussa vähemmän rahaa käytettävissään. Ei varaa palkata lisätyövoimaa, ei varaa parantaa toimintaansa - ei ehkä edes varaa ylläpitää sitä tasoa, joka sillä oli aiemmin ollut.
Entä miten hinnoitellaan kolme minuuttia läsnäoloa kivuliaan ja pelokkaan potilaan luona? Tai kahdeksan minuuttia?
Terveysminsteri kävi hakemassa oppia Toyotan tehtaalta Japanista ja eipä aikaakaan, kun konsulttifirman kellokalle saapui sairaalaan mittaamaan, kuinka kauan hoitajalta menee aikaa hoitoimenpiteeseen, kun potilaan jalkoja paleltaa ja hänelle haetaan sukat...
Ja mehän kaikki tiedämme, että rahalla saa jo nyt enemmän, nopeammin ja ehkä parempaakin kuin verorahalla.
Tätä vastaan on syytä taistella! Monta inhimillistä syytä.
Ei ollut muuten vallan huono tämäkään
VastaaPoistahttp://docpoint.info/content/house-i-live-0 The House I live in. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi USAn huumesotaa jatkumona, jota on käyty nyt jostain viime vuosisadan alusta asti etnisin perustein - ensin kiinalaisia vastaan, sitten meksikolaisia, nyt mustia. Valkoiset on aina se jota suojellaan. Muut on pahiksia.
Eletään kyllä niin raadollisessa maailmassa että ihme kun ei kaikki olla depressiossa jo.
Aika iso osa onkin, erilaisista syistä. Siis depressiossa... Minä joskus tajusin katsovani jatkuvasti tosi karmivia, surullisia ja masentavia dokumentteja, ja se pani pakosti kysymään: Ovatko dokumentit aina karmivia/surullisia/masentavia? Vai haenko minä nimenomaan karmivia/surullisia/masentavia dokumentteja - todisteita - tästä maailmasta? Ja jos niin miksi?
PoistaOnnesta pomppivaa dokkaria en ole vielä nähnytkään... mutta sellaisia kyllä, joissa surusiivin lentelyn jälkeen löytyy siivu valoa.
Ehkä siksi meistä ihan kaikki eivät ole depressiossa, ainakaan ihan koko aikaa.
Ihmisillä on niin kova tarve pönkittää omaa egoansa - sitä luhistumispisteessä olevaa - toisten kärsimyksillä etteivät onnelliset dokumentit juurikaan myy joten niitä harvemmin tehdään. Valitettavaa mutta totta.
PoistaEn osaa nähdä sitä kyllä ihan noin vaan ajattelen, että dokumenttien pariin (sekä tekijäksi että katsojaksi) vetää tarve saada vaihtoehtoista tietoa todellisuudesta naminamikuorrutettujen kiiltokuvien ja virallis-valheellisten valtiontotuuksien tilalle.
PoistaMutta tällaisen ahkeran harrastajan vaarana on kyllä myös jonkinlainen dokuholismi, ja silloin pitää miettiä ihan tosissaan niitä omia motiiveitaan katsojana. Dokuhumalahakuisuuttaan. Ja tuotakin sinunkin epäilemääsi syytä.
Mutta on niitä onnellisiakin dokumentteja! Hyvän mielen tuojia. Tässä välissä muistunut esim. Kiti Luostarisen Palnan tyttäret http://www.elokuvakontakti.fi/site/?lan=1&page_id=113
Silmät auki siis!
Pohdit isoja. Ihan todellisuutta. Minä teen työni terveydenhuollon ammattihenkilönä yksityissektorilla. Olen mm. hieroja, lymfaterapeutti yms. hoitopuolen ammatinharjoittaja. Kuulen päivittäin, miten avun hankinta julkisella puolella toimii. Tai oikeastaan EI toimi. Laajakirjoisesti pystyn työstämään kehon balanssin saavuttamiseksi asioita, mutta joudun lähettämään ihmisiä myös lääkäriin niissä ongelmisssa mitkä ei hellävaroin käsin houkuttelemalla suju vaan vaaditaan puukkoa tai muuta hoitoa.
VastaaPoistaKarua on kertoma siitä, miten sitä apua tulee/ei tule. Vaikka olis vain "respetinä" pyytää lannerangan kuvaus kun jalat vaivaa. Ei onnistu välttämättä. Sen sijaan saa lähetteen polven tähystykseen tai muuhun tarpeettomaan toimenpiteeseen.
No hups... eipä upota tuohon suohon liikaa... Raha ratkaisee nykyään ns. kaiken. Terveydenhuolto on nykyään tulospainotteisesti "tasapainotettua" hommaa. Kansalaisen kuuluu tuottaa veroeuroja, ei kuluttaa palveluita. Asetutaan kohtalokkaaseen pohdintaan siitä kuuluuko kaupunkeja/kuntia johtaa kuin yritystä, voittoa tavoitellen? Ennen kaupungit/kunnat olivat tarjoamassa palveluita veroa maksaville kuntalaisilleen. Ei enää nykyään.
Niin että vitun syvällä ollaan poliittisessa suossa.
* kiroaa ja poistuu hämärään toveri Bushmillsin kanssa. Se sentään on kolmesti kirkastettua *
Oh Lord won't you give me jne. Tässä maassa (maanosassa? koko maailmassa?) on jo kauan äännestetty ihan vinksahtaneesta näkökulmasta ulvovia omanapaisia ahneita päättäjiksi. Sitä paitsi luulen, että aivan liian harva päättäjä oikeasti tietää, mistä on päättämässä.
PoistaJos asiaa alkaa ajatella koko ison ikkunan laajuudelta, ahdistus lamauttaa ja kallo kamahtaa. Mikroperspektiivi antaa edes jotain lohtua: ihmistasolla edelleen välitetään. Joskus on pakko mennä niin nanotasolle kuin omaan arkeen ja ajatella, että se mitä ainakin voin tehdä, on välittää noista kahdesta teinitoopestani niin kaikenkattavasti, että he oppivat tästä elämästä edes sen, miten välitetään. Edes sen.
Oma työni on kulttuuripuolella mutta aina vain tylymmin voiton maksimointiin tähtäävässä bisnesmaailmassa, ja siitäkin varmaan tulee tämä vuosi vuodelta fataalimpi tarpeeni hypätä pois pyörästä. En halua sopeutua ja luutua latteasti vain ajattelemaan niin kuin siellä ajatellaan, koska minusta se ei johda enää millään tavalla oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon eikä välittämiseen. Eikä iloon.
Mutta varsin hauska elämän osuma, että olet hieroja (vaikka jotain sellaista ounastelinkin hoitavista kommenteistasi pääkipuiselle Pepponelle) - yksi omista pelastautumissuunnitelmistani nimittäin sisältää ajatuksen kouluttautumisesta käytännön ammattiin, jossa voi koskea toisia ihmisiä hyvillä käsillä. Esim. juuri hierojaksi. Kuvittelen sen olevan ammatti, joka olisi helppo ottaa mukaan perustyöllistävänä välineenä myös sitten, kun tulee oikea aika toteuttaa yksi isoista haaveistani eli vaihtaa myös maantieteellistä maisemaa.
Joskus kyllä mietin, että olen tosi pelkuri, kun haluaisin vain livahtaa johonkin omaan hyväntuntuiseen pikku todellisuuteen, jossa voisin elää pyörimällä vain omien pikku asioitteni ympärillä... Vaikka oikeasti pitäisi rynnätä amatsonina barrikadeille ja tehdä tukka liehuen vallankumous ja parantaa koko maailma!
Tää on tää mun pää.
Mutta otan Tullamore Dew'n ja katson maailmaa hetken toisin silmin, kirkastetuin.
Ah, Toveri Tullamore on todella pehmeän tuntuinen valinta. Suosikeita myöskin.
VastaaPoistaHieroja ammattina on lähes maailman vanhin. Meitä on aina ollut ja aina tulee olemaan, koska vaivaiset eivät lopu. Btw - osa meidän työstä on kouluttaa uusia hierojia yhteistyössä paikallisen aikuiskolutuskeskuksen kanssa. Pistäpä mietintään - vuosittain lähtee uusi kurssi monimuotokoulutuksena. Lähipäivät on kolmen viikon välein lauantai ja sunnuntai. Koulutukseen kuuluu ammattitutkinnon suorittaminen, eli se antaa uuden ammatin. Koulutuksen voi suorittaa työn ohella ja opetushallitus maksaa suurimman osan lystistä. Kurssimaksu on ollut 600 euroa, josta saa valmistumisen jälkeen reilut 350 euroa aikuiskoulutusstipendinä takaisin.
Matka vain voi olla este, sinä siellä jossain ja me täällä Raahessa. Hyvin harvasta paikasta saa tätä koulutusta monimuotona. Mutta heitinpähän nyt ilmaan tuommoisenkin jutun.
Ei tämä ole mainos, sillä tämän vuoden kurssi on täysi ja alkanut. Ensi vuonna tilanne uusi. Saa kysyä lisää. Pepponella on mun sähköpostiosoite. Sitä en tänne julkisesti laita, kun joku helvetin spämmigeneraattori voi sen imaista ja sittenpä riittäkin postia: "Enlarge your penis", "Viagra for free" jne.
Ja minä viihdyn omassa pienessä todellisuudessani lepäämässä. Vastapainoksi oikeasti kiipeilen barrikadeilla, sillä yli 40 vuoden iässä löysin sisäisen ympäristöaktivistini.
Tuo monimuotokoulutus on todella korvan taakse pantava juttu - kiitos vinkistä! Tutkin, löytyykö sitä yhtään lähempää. Olen toistaiseksi tutkiskellut lähinnä iltaopiskelumahdollisuutta, jota on tarjolla Helsingissä pyöräilymatkan päästä meiltä, mutta hinta on sitten tuohon sinun mainitsemaasi verrattuna kyllä yli nelinkertainen. Toistaiseksi (rahan lisäksi) isoin hidaste iltaopiskelullekin on tosin ollut haluni olla kotona saatavilla edes ne jokatoisetviikot, jotka pojat ovat täällä - näyttää vielä olevan aika tärkeää. Isosti myös minulle itselleni. Mutta aika vie eteenpäin siinäkin.
PoistaJa joo, olen minäkin itse asiassa ihan varma siitä, että sen oman pienen pehmeän todellisuuden ja tulisieluisen taistelijaminän voi hyvin saada mahtumaan onnellisesti samaan elämään. Kunhan ensin pääsen noista riistokapitalisteista kokonaan ja oikeasti irti... ;) Nyt menee vielä kaikenlaisella wanna-be-kompensoinnilla, vähän idealistista vapaaehtoistyötä siellä ja täällä ja omia henkilökohtaisia mielenvapautusprojekteja ja muuta iloa tuottavaa luovuutta. Ensiaskeleita.
Nautinnollista eloa!
p.s.: Sudenjäljen profiilista löytyy linkki sähköpostiini. Mielelläni voisin kuulla enemmän ammat(e)istasi & näkemyksistäsi niistä, jos joskus ehdit kertoa.
No tyrkkäsin sähköpostia :)
VastaaPoistaKiitos! Käyn laatikolla :)
PoistaOlen kirjoittanut aiemmin erääseen aiheeseen liityvään tekstiin kommentin, jossa kerroin että jos on köyhä niin tie avun saamiseksi on todella pitkä ja kivulias mutta sitä saa,joskin omituisin valintaperustein. Yksityinen sektori on kuin pikakelaus kansalliseen terveydenhuoltoon verrattuna, asiat toteutuvat vallan saatanan sukkelaan. Mutta nyt vuosien tk:sissa ja sairaalassa ravaamisen jälkeen pääsin kipupolille. Olkoonkin että se on Neuron eräs yksikkö mutta se on silti oma, eriytynyt ja täysin erilainen maailma kuin muu sairaala. Siellä saa oikeasti apua ja suht nopeasti (kun vertaa esim. neuron toimintaan),silloin kun hoitoni kipupolilla alkoivat niin näin mm. miten YHDELLÄ puhelinsoitolla sain heti ajan oman tk:n terveyskeskukseen verikoetta varten ja samalla soitolla pääsin vielä (ajanvarauksella toimivan) jonon ohi. Aikani oli heti kahdeksalta että kipupoli sai tiedot tuloksista iltapäivään mennessä jolloin minulle oli varattu aika. Samoin respojen rukkaukset lennossa ilman lääkärikäyntejä (soitto apteekkiin, ei mitään e-respaa siis) jne. Toisin sanoen, kun jaksaa kitua ja taistella tiensä hoidon "huipulle", niin sitä apua tulee ihan toiseen malliin kuin terveydenhuollon alemmilla tasoilla. Tutkimukset ovat tutkimuksia eivätkä mitään sormella tökkimisiä ja siellä potilasta myös kuunnellaan eikä pidetä sitä omaa ja pitkälle koulutettua näkemystä ainoana oikeana totuutena.
VastaaPoistaSe mikä on outo juttu kipupolin toiminnassa on valintaperusteet. Tiedän useamman ihmisen jotka kärsivät erittäin suurista, lähinnä liikkumiseen liittyvistä kivuista ja komplikaatioista (reuma, onnettomuuksien aiheuttamat muutokset etc.). Kipupolille he eivät ole päässeet koska heidä kipujensa ei ole katsottu olevan tarpeeksi kovat!? Lähes kaikki tuntemani joutuvat liikkumaan apuvälineitä käyttämällä ja osa ei pääse liikkumaan ilman avustajaa. Luulisi siinä olevan tarpeeksi meriittiä mutta ei, ovet pysyvät kiinni.
Miten sitten pääsin kipupolille?
Kerroin neuron vastaanotolla lääkärille (käytyäni siellä kolmen kk:n aikana neljä kertaa) että tämä oli tässä, voitte pitää sormileikkinne koska teistä ei näköjään muuhunkaan ole,minä tästä väistyn takavasemmalle. Silloin lääkäri oikein kavahti jasanoi että ei ei, sinulla on mahdollisuus hoitoihin kipupolin puolella. Hyväksyin tarjouksen enkä (ainakaan vielä, sori muuten jatkuva sulkeiden kättö)ole katunut päätöstäni vaikken konkreettista apua ole saanutkaan. Mutta sitä on yritetty antaa nopeudella joka ei muualla olisi mahdollista. Tarkoitan tällä sitä, että kun olen ilmoittanut että jokin lääke ei toimi, niin minua ei ole kehoitettu syömään sitä seuraavia viittä vuotta jolloin tehdään kontrolli vaan lääke on vaihdettu heti. Ihmettelen vain että miksi minulle suotiin tämä mahdollisuus vaikka varmasti kipeämpiäkin on jonossa? Siksikökun räjähdin ja kerroin neuron lääkärille selvästi mitä mieltä olen heidän metodeistaan? Miksi ei siis aiemmin?
En tiedä mutta omalta kohdaltani olen päättänyt että mikäli ensi kuun 18. päivä ei tuo tulosta, iin sitten painun hakemaan apuni varjojen maasta.
Lopuksi: minulle on joka kerta kerrottu (kysyessäni) että paljonko mikäkin toimenpide maksaisi jos joutuisin sen omasta pussistani maksamaan ja on ne saatanallisia lukuja. Jos (ja kun) julkinen terveydenhuolto lopetetaan niin seon paluuta juurille. Heikot ja sairaat kuolevat, kehittyy uusi ja vastustuskykyisempi ihminen. Eläköön evoluutio, jo oli aikakin.
Ja juuri tuosta syystä minä maksan VEROJA, että nekin, jotka eivät osaa tai uskalla tai pysty huutamaan LUJAA, saisivat sen hoidon, mitä tarvitsevat. Ja HETI!
PoistaPERKELE! Pitääkö tässä ruveta poliitikoksi, että asiat saadaan kuntoon??? Tai ehkä uusliberalistinen pankinjohtaja voisi olla vaikutusvaltaisempi vaihtoehto...
Sulle on tunnustus ja haaste mun blogissani.
VastaaPoistaOih, heti sinne!
PoistaHaaste otettu vastaan! Yllytit valmiiksi hullua ;)
PoistaJa KIITOS kauniista tunnustuksesta! Vielä jonain päivänä saan sen tuohon sivulleni, nyt jumankekka ei meinaa näköjään tämä kyberdigitekniikka luontua minullekaan... pelottaa niin pirusti, että jos vielä jatkan yrittämistä, tuohon taustalle pläjähtääkin yhtäkkiä joku mutantisti venähtänyt pikselipen...tu kaapu auki! Huh!
Eläköön evoluutio, jo oli aikakin
VastaaPoista* reps *
Minä kun olen niin turvannut siihen, että kun kerran ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa pitää oppia vähintään kahdella kielellä niin sentään se ei kehity kuten vaikkapa tietokoneohjelamat. Mutta Humand Doing ver.2 on siis tulossa...
Etkö ole huomannut?! Johan ne ovat "lisääntyneet kuin kaniinit" 80-luvulta saakka! (Lainaus on kokoomusnuorten kampanjatarrasta samalta vuosikymmeneltä. Niitä löytyi silloisen opinahjoni vessoista...)
PoistaPoimin vielä yhden jyvän sun tekstistä: "pitääkö alkaa poliitikoksi..."
VastaaPoistaSiinä hommassa myy sielunsa. Minuan on monasti riiattu (kun on tuota aktivismia harjoitettu) vaaleihin ehdokkaaksi. Olen aina kieltäytynyt, sillä haluan pysyä rehellisenä ja oikeana itsenäni.
Politiikassa ihmiset hiljalleen ostetaan, sellainen mielikuva minulla on. Poliitikot ripustetaan taloudellisen mahdin valtaan hitaasti ja varmasti. Mikäs se on hymyillä kymppitonnin palkkio taskussa... hyvävelijärjestön taputtaessa likaisia käsiään.
Mä valitsen rebellin ja barrikaadit. Sopii paremmin kuin jakkupuku ja hiuslakka. Sanan säilä ja kansanjoukkojen johtaminen on mahtavia aseita, kun ne oikein valjastaa ja pelaa korttinsa median suuntaan. Niin että vaikuttaakseen ei tarvi tuhrata käsiään politiikkaan :D
Olen täsmälleen samoilla linjoilla kanssasi! Yhteiskuntapolitiikkaa se on kansalaisvaikuttaminenkin, mutta eipä tarvitse puolueen leima otsassa nyökytellä ulkopuolelta määrätyssä tahdissa.
PoistaBarrikadeille siis!