Haukkukaa vaikka vanhaksi ja viattomaksi mutta että vei jalat alta tänään, kun ihan randomina tuli napattua kirjaston levyhyllystä nippu muoviplätkiä kohdasta b niin kuin blues ja yksi osui olemaan B niin kuin Buchanan! Uusi kaverini Royboy rysäytti päänsisäiseen soundtrackiini syväuraisen lisäraidan, ja se kitara se kitara, taivas että se soi ja viiltää... osui keskelle rintalastaa ja pyyhki säröistä sielua, tuuletti tiehensä tämän tunkkaisen tiistain pimeyden.
Haihtuivat kaikki aikeet ajatella ja analysoida, tämän häröisen mieleni selkeä puoli hajosi atomeina lepotilaan ja vain leijun leijun leijun äärettömässä tummansinisessä bluesavaruudessa...
Se niistä suruista, joista aioin valittaa. Juutubatkaa. Suoraan suoneen.
Jumaliste! Tykkäätkö bluesista? Koko ajan siis näyttää varmistuvan se tosiasia että sulla on se luonne joka naisessa esiintyessään saa meikäläisen sekaisin. Oikeasti, ne harvat naiset jotka tosissaan tykkävät bluesista (etelän syvästä sellaisesta) ovat elämää suurempia ajattelijoita ja - anteeksi nyt tämä - mielettömiä sängyssä. En sano tätä törkeyttäni vaan elämä on opettanut.
VastaaPoistaNyt alkaa tuulla niin että jotta tuohon voisi oikeasti vastata, pitäisi tehdä se jotain muuta kautta kuin tässä. Mutta vastauksena musiikilliseen kysymykseesi: read my lips and hips jne. Siis kyllä. Muun muassa. Ja varsinkin. Mutta bluesfaktoissa olen täysi analfabeetti, suonimittari riittää.
PoistaEikä vilpittömyys ole törkeyttä.
Hienoa kuulla kaikki tämä, se on harvinaista tänä päivänä törmätä ihmiseen joka pitää samoista asioista. Kiitos myös viimeisestä lauseesta, moni olisi vetänyt herneen nenään kommentistani ihan sen takia että sitä ei olisi ymmärretty niinkuin sen tarkoitin ja sinä sen oikein ymmärsit.
VastaaPoista