torstai 30. elokuuta 2012

Tämä on marinaa

...mutta päreet meinaavat mennä pyörätiellä päivittäin. Olen aina kuvitellut, että Suomessa käytössä oleva oikeanpuolinen liikenne olisi taottu jokaisen tiellä liikkujan kaaliin jo taaperoiässä. Mutta ilmeisesti teillämme kulkijoista vähintään puolet on saanut liikennekasvatuksensa Brittein saarilla, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Japanissa. Joka helkkarin välissä nimittäin torveloi vastaan pyöräilijöitä, jotka arpovat kahden metrin päässä eturenkaastani, kummalta puolelta vastaantulijan tulisi ajaa. Siinä sitten heilutaan ja katsellaan äänettöminä, minne toinen meinaa mennä. Että miksikö liikennesäännöt on aikoinaan kehitetty? Ehkä arvaattekin.

Entä sitten ne avuttomat, joille jono on täysin tuntematon käsite. Jokaisessa risteyksessä ryhmittäydytään nätisit riviin rinnakkain, viisi-kuusi pyörää kahden metrin pyörätiellä. Sitten odotetaan kiltisti punaisen valon vaihtumista vihreään, kunnes päästään kirmaisemaan kilpaa eteenpäin - suoraan päin sitä viiden pyöräilijän riviä, joka tulee kadun toiselta puolelta vastaan. Halleluja! Eikö yhtään hävetä?

Jalankulkijoista en sano mitään. Itsekin olen sellainen. Mutta minulle vain sattuu olemaan itsestäänselvyys, että yhtä lailla kun katson ennen kadulle astumista, tuleeko autoja, katson myös ennen pyörätielle astumista, tuleeko pyöriä. En kävele pitkin ajorataa, en myöskään kävele pitkin pyörätietä. Ja tiedän, että pyöräilijän kellonsoitto ei ole vittuilu vain varoitus - aivan kuten italialainen autoilija soittaa torvea varoittaakseen tulostaan, ei karjuakseen suomalaiseen tapaan saatanan junteille, jotka jököttävät edessä.

Että mitenkä olisi, jos jokainen siellä pyörätielläkin toimisi niin kuin haluaisi muiden toimivan itseään kohtaan? Huomioisi, antaisi tilaa, noudattaisia niitä ainoita yhdessä sovittuja sääntöjä, jotka koskevat meitä kaikkia ja joiden tarkoitus ei ole - huomio huomio - rajoittaa meidän henkilökohtaista vapauttamme vaan nimenomaan tehdä liikenteestä turvallista ja ennen kaikkea vaivatonta ja sujuvaa.

Eikä tarvitsisi vittuuntua joka saatanan päivä raivopäiseksi berserkiksi yhdellä vaivaisella työmatkalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti