Hurmaavat elokuun yöt, lahjana saatu pimeä ja lämmin! Kuin jossain kaukanapoissa, etelässä, Välimeren äärellä. Voi kuulla astioiden kilahtelua terassilta, jutustelua, hyvänolonhyminää. Kesä jatkuu, kesä.
Eilen oli tarjolla elokuvaa paljaan taivaan alla. Katselimme Prinsessa Mononokea nurmikolta, evästä mukana, ja meitä oli paljon. Toisilla hyppykenkä jalassa, vähän vain ehtivät ahteria laskea alaspäin ja jo teki mieli jatkaa matkaa. Me muut istuimme ja kuuntelimme, kurotimme päiden taakse jäävän tekstityksen perään ja upposimme japanilaisen animaatiotaiteen helmeen. Suuriin ilmeikkäisiin silmiin, hillittömänä metsän läpi vyöryvään kirottuun pahaan ja sen voittamiseen tarvittavaan aina yhtä uljaaseen uskoon: luota hyvään, luota toisiin, tee kaikkesi.
Eväät loppuivat mutta jännitys ei, ja hengitystä pidättäen seurasimme, miten kaiken kauheuden jälkeen kauneus puhkesi kukkaan. Oli hyvä olla.
Keskellä yötä pyöräilimme kotiin, Töölönlahti oli tyyni ja vastarannan valot heijastuivat sen pinnasta. Väsytti mutta puhututti, ja pitkästä matkasta tuli lyhyt. Oli helppo mennä nukkumaan.
Näin tahtoisin tämän olevan, tällaisia iltojen ja öiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti