lauantai 1. kesäkuuta 2013

Nuoruus, niin ikuinen

Ei pilviä, vain haaleneva sinitaivas, ilta kääntymässä yöksi - ja puistosta kuuluu koulunsa lopettaneiden kiljahtelua, huutoja, iloista puheensorinaa. Me vanhat koloihimme jo asettuneet ovet auki parvekkeilla, tuuli tuo ääniä ja jotain niin tuttua, tämä valon määrä ja kaikki se toivo.

Miten kevät vaihtuu kesäksi, yhtäkkiä vapaus hyökkää päälle kuin koski, tempaisee mukaansa ja saa uskomaan kaikkeen mahdolliseen, kaiken. Että minä, että tulevaisuus, että osaan ja pystyn ja miten tähän maailmaan mahtuukaan monta mielenkiintoista ihmistä, joka päivä joku uusi tulee vastaan ja kääntää suuntaa, ottaa hihasta tai tarttuu mukaan, niin valtavaa!

Ja se vapaus. Kun voi kävellä koulun käytävää ovea kohti, ovesta ulos ja pihalle, pihan yli kadulle, kadulla mihin suuntaan haluaa ja mihin asti vain pääsee. Edessä kesäloma, ikuisuuden mittainen.

Voi kun se ei koskaan katoaisi noilta, jotka tuolla nyt kilkattavat! Ja jos vaikka jossain mutkassa katoaisikin, löytyisi uudestaan.

Ja sille otsa rypyssä kevättodistustaan tuijottaneelle pikkumurkulle sellaisia terveisiä, että älä huoli: pääsee sitä puuhun perä edelläkin. Kunhan vain löytää sen oman puunsa!

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Tunnelma oli nimenomaan sitä - koskettava :)

      Poista
  2. Niin totta tuo vapauden tunne! Sen muistaa ikuisesti ja onneksi sen tuntee vieläkin - aina kun kesä alkaa. Tänään oli juuri sellainen päivä kun tuntui että kaikki onnistuu.

    Mukava kun palasit ja todella hyviä kesäpäiviä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muistaa ja joskus tunteekin, tänä vuonna kävi niin. Katselin yhtä omaakin tuossa joukossa ja tuntui niin hyvältä tajuta, että sen pentusen päässä maailma on todellakin auki!

      Että jotain hyvääkin on näiden viimeisten 15 vuoden aikana tullut tehtyä ;)

      Sylillinen valoa & lämpöä myös sinulle! Täällä sitä ollaan, vaikkei aina välttämättä äänessä <3

      Poista