On ollut aina vähän vaikea tajuta taistelumättöleffojen suurta suosiota. Ne ovat niin järisyttävän kaavamaisia, että hyvän ja pahan kamppailun yksiulotteisuuden tajuaa sokeakin, jos ei muuten niin ääniefekteistä. Ja oli areenalla sitten inkkareita ja länkkäreitä tai aavikkosotureita ja autoiksi muuntautuvia jättiläisrobotteja, ei ole koskaan yhtään liian vaikea arvata, kuka saa symboloida länsimaista valkoista oikeaa yksilöä ja kuka vierasta, vaarallista ja tuntematonta massaa (itää, mustaa, punaista, keltaista, pimeää, kylmää, kommunistia, muslimia...) Hiukan turhan yksinkertaista indoktrinaatiota, vaikka samaahan sitä on Disneyn piirretyissäkin.
Mustapukumiesten ja geeliponnarinaisten roolittamia agenttielokuvia en ole koskaan jaksanut katsoa edes parodiamielessä, saati tulevaisuuteen sijoittuvia totaalituhodystopioita, joissa rusennetaan ja räjäytellään pilvenpiirtäjiä kuin tulitikkutaloja. Kun elokuvasta yksinkertaisesti ei tule nautinnollisen hyvää vain siksi, että sillä on helppo säestää popcornin syömistä.
Enpä siis olisi ikinä uskonut, että äityisin kehumaan jotain tuon suuntauksen elokuvaa. Ja vielä fantasiaa, lajityyppiä, joka on niin kirjoina kuin elokuvinakin herättänyt minussa lähinnä pitkästymiseen verrattavan tunteen. Siis että miksi pitäisi keksiä kokonainen uusi maailma ja sen jälkeen tehdä siellä kaikki ne samat typeryydet kuin mitä tässä omassa ihmismaalimassamme on tehty? Sotia myöten. Ei ihan ymmärrä, edes vertauskuvallisesti.
Mutta nyt siis kehun: Titaanien raivoa! Olipa mehevä kokemus. Ja tuskin se pelkistä 3D-laseista johtui. Ehkä se oli tuo tuhti annos kreikkalaista mytologiaa, joka sai minut pauloihinsa? Zeus ja Haades yrittävät pitää kurissa Kronosta, pahaa riehuvaa laavaukkoa, jonka pääseminen vapaaksi olisi maailman loppu. Ja kun heidän voimansa alkoavat ehtyä, saapuu paikalle puolijumala Perseus. Epäröiden, haparoiden kuin ihminen, mutta jumaluutensa löydettyään niin ylivoimaisena, että ihan palautui usko. Ihmiseen? Vai puolijumaluuteen? No, vaihteeksi ei ainakaan amerikkalaiseen oikeusjärjestelmään.
Mene tiedä. Mutta hyvät vibat jäi leffasta. Ekstrabonuksena hauskat britti- ja irlantilaisaksentit, joilla arvon jumalat puhuivat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti