Untuvikko arveli, että olisi parasta lopettaa työnteko kokonaan. Kun iho on niin lähellä, että kaikki osuu, ja tuntosarvet kohollaan. Kaikki ankeat tunnelmat kasvavat oman olotilan sisään, työkaverien ahdistus repii, kovuus pelottaa painajaisiksi asti.
Mitä siihen voisi sanoa? Kuin että sellainen tämä maailma on. Kun joku raapaisee, siitä jää naarmu. Seuraavalla kerralla jää myös, mutta kapeampi. Ja taas. Kunnes jonain päivänä huomaat, että et ole edes huomannut jonkun raapaisseen, ehkä hipaisseenkaan.
Jotkut kovettuvat hetkessä, kehittävät panssarin ja puksuttavat eteenpäin. Toiset tuntuvat olevan paksunahkaisia syntymästään saakka. Mutta mitä teet, kun työ ja omin on alalla, jossa herkkävaistoisuus on myös työtaito, työkalu ja voimavara?
Silloin pitää vain tasapainoilla, eikä sitä voi tehdä kukaan puolestasi. Ei voi tulla kukaan ja sanoa, ota tuon verran mutta laita tässä kohdassa portti kiinni. Ainoa, mitä voin antaa ohjeeksi, oman vuosien naarmujen arpeuttaman ja kuitenkin vielä herkän nahkani alta, on se, että älä luovuta. Opit kyllä. Ja vaikka se sattuu, vapisuttaakin, sen läpi päästyäsi tiedät, mihin kaikkeen pystyt.
Eikä meillä ole varaa luopua sinun herkkyydestäsi, sinun ammattitaidostasi, sinun hyvästä nenästäsi juuri niiden asioiden suhteen, jotka tässä työssämme pohjimmiltaan ratkaisevat. Sinun kyvystäsi aistia toinen ihminen, kyvystäsi tuntea, mitä hän tarvitsee.
Untuvikko. Etkö näe, miten sulkasi ovat jo kasvaneet?
Viisaasti sanottu ja pitää paikkansa uskomattoman monen kohdalla. Maailma on tänä päivänä turhan kylmä paikka ja moni jää sivuun juuri sen takia etteivät heidän raapaisunsa arpeudu koskaan.
VastaaPoistaSiksi meidän ihmisten pitääkin olla valmiita nuolemaan myös toistemme haavoja.
VastaaPoistaNiinpä, harva vain tänä päivänä uskaltaa näyttää tunteensa joko hylötyksi tulemisen tai hyväksikäytetyksi joutumisen pelosta. Aidot tunteet ovat katoava luonnonvara, nykyään ei paljon muut merkkaa kuin ihmisen rahallinen markkina-arvo.
VastaaPoistaJoskus tosi paskassa elämänvaiheessa tuli turpaan oikein kunnolla juuri tuossa kohdassa mutta päätin, että tuli mitä tuli, kovaksi en rupea. En muille enkä itselleni. Tiukka voin olla ja luja voin olla, mutta ihmisen sisälle pitää uskaltaa katsoa ja päästää myös muut näkemään itseen.
VastaaPoista