perjantai 19. heinäkuuta 2013

Vaihtelevaa säätä

Ukkosensininen taivas, pilvet matalalla, ja siitä raosta mikä niiden ja horisontin väliin jää, pusertuu vahvankeltainen auringonvalo, maalaa vastarannan talot kultaisiksi. Tuulenpuuska värisyttää meren pinnan rypyille, pisarat rikkovat sen renkaiksi, ja viimeinenkin valo pakenee maailman mustimman pilven alta.

Melon eteenpäin.

Tänään heiluvat krassit tuulessa niskat nurin, tuhat oranssia kukkaa ja ohimenevän sateen roiskeet helminä lehdillään. Nuput suojassa isompien selän takana, tuskin edes näkyvissä vielä mutta siellä.

Ja tunnin välein paistaa aurinko.

Palaset taitavat olla ihan kohdallaan. Lopultakin.

Tämä luonto, tämä.

6 kommenttia:

  1. Onnistuit imaisemaan tuohon hetkeen mukaan niin hyvin, että hetken aikaa tunsin katselevani maisemaa teikäläisen silmin. Oikeesti, tuo sinun tapasi kuvata jotain on huikea sillä juuri oikeat sanat soljuvat siten että lukija todella kykenee aistimaan tunnelman.

    Olen varma että ne harvat ja onnekkaat jotka ovat saaneet teikäläiseltä rakkauskirjeen, eivät ole enää olleet niitä samoja ihmisiä kuin ennen lukemista. He ovat nähneet jotain niin kaunista ettei sen kuvaamiseen ole sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi babe, käännät veistä isoimmassa haavassani ;) Minähän olen yksi vuosisadan tuotteliaimmista kirjerakastajista... Ja niin taitava osumaan viestieni vastaanottajien syvimpiin ytimiin, että kukaan ei tosiaankaan ole ollut sen jälkeen entisensä. Ja suurin osa on ehkä juuri siksi juossut pakoon ja lujaa. Niin traagista!

      Mutta totta puhuen, olen liikuttunut ja kiitollinen sanoistasi, jälleen. Et arvaakaan, miten osuvaan kohtaan onnistuit ne pudottelemaan. Ja mitä hyvää niillä sait aikaan.

      Sillä mitä merkitystä milloinkaan on sanoiilla, joita ei kukaan kuule, vaikka lukisikin?

      Niinpä.

      Poista
    2. Rakas Sudenjälki, pahoittelen kiireitäni kun en ole ehtinyt poikkeamaan mutta tulin katsomaan (tänään on vapaapäivä!) oletko sä vielä tallella.. susta kun ei kuulunut mitään. Toivottavasti voit hyvin eikä mitään ole sattunut - myöskään henkisellä puolella. Annahan joku elonmerkki,jookos? <3

      Poista
  2. Kultainen Peppone, hengissä ollaan ja henkisesti myös :) Vain tämä blogi on vaitonainen ja tämä sudenelämäni kulkee just nyt vähän muunlaisia polkuja pitkin. Mutta muistan sinua ja suurta sydäntäsi usein - pidäthän itsestäsi hyvää huolta sinäkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kuulla että kaikki on okei ja kyllä minä jaksan odottaa, tulet sitten kun sen hetki on. Kevyitä polkuja! <3

      Poista
    2. ..mutta kyllä tämä odottaminen työstä käy...

      Poista