keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Lisää vettä

Meri. En minä sinusta irti pääse mutta en kyllä ajatellut yrittääkään.

Kaartuva horisonttisi ja sen käsittämätön äärettömyys. Matka, joka ei lopu koskaan, sillä kaikki on samaa jatkuvaa vettä. Ja purjehtia voi koko ajan eteenpäin.

Ziljoonat sinivihreänharmaat värisi, joka puolella omansa, joka tuulella eri sävyiset. Joka rannalla juuri siksi erityisen rakkaat.

Ja se syvyys, jota en koskaan ajattele pinnalla mutta joka on heti sen alla. Syvyys kannattelee pintaa. Tai vielä syvemmin: eihän pintaa edes olisi ilman syvyyttä eikä syvyyttä ilman pintaa.Kellun, liu'un, liidän. Sukellan.

Talvella olet kylmä. Kesällä viileä, kunnes iho tottuu. Lämmintä merta en edes tunne, ja se houkuttelee yhtä paljon kuin kuin avoinaisessa pullossa hiilihapottomaksi lämmennyt limsa. Mutta ehkä tapaamme joskus ja pääsen muuttamaan mieleni.

Vasta vedestä pystyy katsomaan maata ja miten erilaiselta se näyttääkään matalalta, pinnan tasolta. Rannalla onkin ihan eri maailma kuin luulin. Ihmisen rakentamat pytingit näyttävät paitsi kauniilta - isojen lehtipuiden siimekseen sulautuvat puiset pitsihuvilat - myös aivan järkyttävän hirveän rumilta - kahdeksan kerrosta puiden yläpuolelle kohoavat betoni- ja lasiklöntit. Ei sulaudu, ei sulata, ei silmä eikä sielu.

Enkä lakkaa ihmettelemästä sitä veneiden määrää, joka rannoille on kasautunut. Missä niiden ihmiset ovat? Eivät ainakaan vesillä. Mutta paljon on valkoista lasikuitua, muovia. Enää vähän ruskeaa puuta. Jokunen peltibusteri siellä täällä. Vapaan liikkumisen jämähtäneet ideat - purkkeja nekin. Indeed!

Yhtäkkiä aaltojen välistä solahtaa kajakki kuin silkkiuikku, nokka horisontissa. Pyytämättä vähääkään anteeksi olemassaoloaan.


Että riittävätkö syyksi sille, miksi veteni on suolainen.

Kuin hiki ja kyyneleet. Kuin elämä.


p.s. Soundtrackina tällä kertaa Blood, Sweat and Tears: And When I Die

3 kommenttia:

  1. Voi vapaus! Hienosti kuvasit merta ja sen äärettömyyttä, kuin myös syvempää merkitystä. Ihminen ei kuivalla maalla ollessaan käsitä sitä vankeutta jonka nämä perin mitättömät puitteet luovat - vasta ulapalta katsottuna tajuaa sen oman merkityksettömyyden.

    VastaaPoista
  2. :D Kiitos! Ja terveisiä täältä vapauden aakkosista, tai ehkä olen vähitellen jo beekkösissä ;)

    VastaaPoista